Pyhtää pursuaa juuri nyt luovuutta. Ja se on upea asia.

Juuri kun luulin nähneeni kaiken, mitä tämän kesän Pyhtään kulttuurin superkesä voisi katsojalleen tarjota, erehdyin. 
 
Ajelin lauantai-iltana kotiin Suomen kenties positiivisimman artistin Elastisen ensikeikalta Pyhtään Kulttuuritalolta kroppa täynnä energiaa ja innostusta. Ei ole todellista, ajattelin. Tapahtuiko kaikki tämä todellakin hetki sitten? Elastisen radiosoitoissa kappaleiden sanojen tiloille vaihtuivat sulavasti Pyhtää ja Pyhtään Kultsa (kulttuuritalo). Susijengin kapteeni Shawn Huff oli ajellut Itä-Helsingistä vanhan kunnanvirastomme takapihalle hakemaan vaikutteita omalle kunnallispäättäjäuralleen Helsingin kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnassa: "Pitihän tämä Pyhtää nähdä, kun tuo Sallamaari (Muhonen – kesäpyhtääläinen) on tästä koko ajan hehkuttanut!" Sunnuntaiaamuna Elastisen positiivinen energia tuntui leijuvan vieläkin ylläni. Keikka oli päättynyt artistin julistukseen: "Älä koskaan pysäytä musiikkii…vaikka tulisi pandemia…älä koskaan pysäytä sitä!" Voin vain kuvitella, miltä esiintyvistä taitelijoista on mahtanut tuntua pidättäytyä esiintymästä yli vuoteen. 
 
Ja juuri kun luulin nähneeni kaiken, kuinka väärässä olinkaan. 
 
Sunnuntaina ajelin Purolan kylään, Svedebolle, jossa Pyhtään harrastajateatterin Myrskyluodon Maija heräsi eloon Jyrki Koskimiehen ohjaamana ja Jussi Helmisen käsikirjoittamana iltapäivän esityksessä. Parkkipaikka oli täynnä autoja, seurantalon sali puheensorinaa täynnä. Harrastajateatterin yli vuoden ponnistus esityksen eteen ylitti kaikki odotukseni. Näytöksen ensimmäinen osio ennen väliaikaa oli kuin elämän kirjo kaikissa väreissään. Gina Drockila-Kososen ja Anu Vuolion dynamiikka Maijoina oli kuin upea paritanssi ja Purolan oma poika Tommy Larvi Jussin roolissa mykisti. Kenties Svedebon riisuttu miljöö oli syy siihen, että ajatukset lensivät hetkittäin Pyhtään saaristoon. Jos oli elämä niukkaa Myrskyluodolla, minkälaista oli saaristolaiselämä 100 vuotta sitten näillä rannoilla? 
 
Pyhtään harrastajateatterin Myrskyluodon Maija oli monitasoinen draama. Esitykseen oli saatu upealla tavalla esiin perheen traagiset kohtalot, sukupuolten väliset roolit, luonnon kiertokulku, selviytyminen, rakkaus ja luonnon kiertokulku. Ja tietenkin saaristolaisuus. Musiikki oli monipuolista ja herkkää. Gina Drockila-Kososen tulkinta jouluvirrestä herkisti. Sydämelliset kiitokset fantastisesta esityksestä koko produktion väki. Korona oli saanut minut unohtamaan, kuinka väkevä voikaan teatteriesitys olla. 
 
On ollut ilo huomata, kuinka ennen kaikkea luovuus on tänä vuonna näkynyt Pyhtäällä niin monenkirjavana. Tässä kesässä on ollut taikaa. On ollut ennennäkemätön kattaus musiikkia, taidetta ja kulttuuria. Jokaiselle jotakin. Luovuus on lahja. Se on voima. Luovuus on myös yksi kuntamme keskeisistä arvoista. Vaalikaamme siis luovuutta Pyhtäällä jatkossakin. 
 
Erinomaista syksyä toivottaen, 
Kunnanjohtaja Jouni 
 

Lisää uusi kommentti