• Suomi
  • Svenska
  • English
  • Русский

HYVÄÄ VETERAANIPÄIVÄÄ

Pahoittelen, että tämän viikon viikkopäiväkirjan merkinnät tulevat melkein jälkikäteen. Olin vielä alkuviikosta lomalla ja sitten oli kertynyt kaikenlaista niin, että kirjoittaminen jäi loppuviikkoon.

Kirjoitan tätä Veteraanipäivän aamuna. Pyhtäällä on, kuten varmaan melkein jokaisessa Suomen kunnassa, asian johdosta juhlatilaisuus. Elämme niitä vuosia, jolloin vielä parhaassa kunnossa olevat miehet ja naiset pääsevät paikalle, mutta kovin montaa kertaa se ei enää ole mahdollista, koska veteraanien keski-ikä lienee yhdeksänkymmenen kieppeillä.

Moni sotaan lähtenyt mies, tai oikeammin poika, oli vasta 17-18-vuotias. Tämän päivän näkökulmasta, jolloin läntisessä Euroopassa puhutaan sellaisista asioista kuin, että kuinka saada nuoret aamulla heräämään, on pakko ihmetellä, kuinka nuo sotaan lähteneet nuorukaiset jaksoivat. Kotirintamalla taas naiset ja lapset suorittivat erittäin raskaita töitä. Ei kysytty nykypäivän tyyliin, hakeeko koulutaksi ovelta vai pitääkö kävellä ensin sata metriä tien varteen.

Suomalainen yhteiskunta arvostaa veteraaneja. Aina niin ei valitettavasti ole ollut. Parasta arvostamista ikääntyvien veteraanien kohdalla on huolehtia heidän arkensa asioista. Maan hallitus osoitti erillisen määrärahan veteraanien kotihoidon järjestämiseen ja se on käytössä myös Pyhtäällä. Tärkeää ovat myös sosiaaliset kontaktit. Veteraanien oma järjestö järjestää kerran kuussa palvelutalo Mäntyrinteessä ohjelmallisen lounastilaisuuden. Olen päässyt itsekin siellä vierailemaan. On mukava, että ”kaveria ei jätetä”- ajatusta toteutetaan tällä tavalla.

Maailmassa ei ole kovin montaa maata, joka on yhtä vauras, jossa ihmisoikeudet toteutuvat ja joka voi elää rauhan tilassa, kuten Suomi. Erityisesti tänään meidän kaikkien tulee antaa arvo niille naisille ja miehille, jotka taistelivat ylivoimaista vihollista vastaan ja tekivät ihmeestä totta.

 

Tällä viikolla

Maanantai: Olin vielä lomalla.

Tiistai: Kaupunki-seminaarissa Kotkassa, aiheena erityisesti Venäjä. Olen hieman allerginen seminaareille, mutta tämä oli erinomainen.

Keskiviikko: Aamulla vielä Kotkassa kuuntelemassa Henna Virkkusta ja Erkki Virtasta, ip seutuvaliokunta. Kyllä etelä-kymenlaaksolaisessa yhteistyöajattelussa on vielä kehittämistä.

Torstai: Konttorilla koko päivä, paperi-ja sähköpostipino purkautui.

Perjantai: Aamulla seppelten laskua kunnan johtavien luottamusmiesten kanssa, ip konttorilla, illalla Veteraanijuhla, jossa juhlapuhe.

Lauantai: Menen onnittelemaan pyhtääläistä sotainvalidia, Tuure Kilpistä, hänen täyttäessään sata vuotta. Voiko hienompaa virkatehtävää olla?